Suljen silmäni ja vajoan. Varjot piirtyvät eteeni ja tunnen musiikin. Olen keskellä yökerhoa, ihmiset tanssivat ympärilläni, juovat kirkkaan värisiä juomia ja ilma on kuuma, jopa kostea. Tartun lasiin viereisellä pöydällä, otan kulauksen ja sukellan tanssilattialle musiikin vietäväksi. En kuule enkä näe enää mitään muuta kun liikun musiikin tahdissa. Suonissani virtaa ilmeisesti endorfiini joka tekee olostani taivaallisen. En saa tanssimisesta tarpeekseni vaan jatkan vain.

Tunnen olevani irti maasta. Olen kuningatar. Tunnen kuinka energia virtaa jokaisessa solussani. Rakastan yökerhon ilmapiiriä, juhlivia ihmisiä, musiikkia, tanssimista. Se kulkee päästä varpaisiin ja takaisin, saa minut hymyilemään ja nauramaan. Kuulen jopa arvauksen huumeidenkäytöstä. Välittämättä siitä teen sitä missä olen hyvä, keinutan lantiotani ja pidän silmiäni kiinni, annan jyskeen ja melodian hallita minua. Haluaisin saada pitää sen tunteen ja vapautuneisuuden mukanani aina. Kunpa osaisin vain olla samanlainen joka paikassa. Miehet yrittävät päästä juttelemaan ja katseet kääntyvät kun kävelen tiskille tilaamaan lisää juotavaa. Kävelen ihmisjoukossa ylpeänä itsestäni, tunnen itseni kauniiksi ja tiedän että voisin kietoa kenet hyvänsä pikkusormeni ympärille. En kuitenkaan tee sitä, vaan jatkan tanssimista edelleen.

Avaan silmäni, hymyilen, kiherrän ääneen ja kurrsikaverit kääntyvät katsomaan minua. Punastun ja yritän muka uppoutua luentoon. Kun katseet kääntyvät, hymy palaa kasvoilleni. Minulla on salaisuus, kukaan heistä ei tiedä kuka minä oikeasti olen... Mikä minusta kuoriutuu yön sykkeessä. Eivätkä he tunnista minua jos tulevat vastaan yöllä, kun olen se mikä haluaisin olla aina, joka paikassa.