Miksi kaiken täytyy olla niin vaikeaa? Seison tuhansien joukossa yksin, keskellä maailmaa ja mietin..
Saan huoneen pyörimään, maailman keinumaan jos haluan. Silti toivon vain aikaa, hetken rauhaa ajatuksilta.
Toiseen maailmaan tai lapsen kenkiin. Siirrän sieluni sinuun, palavan sydämeni upotan valkeaan hankeen, ajatukseni lentopostilla taivaisiin. Iholleni asetan nimesi, se ei kulu koskaan pois.

Otus nauraa taas, saa mut tuntemaan ettei tule aikaa parempaa. Se uskoo niin, haaveisiin, tulipunaisiin, hehkuviin suudelmiin. Ruusunpiikin pistämiin, rakkauden haavoittamiin kämmeniin.

Tule, auta, pelasta. Minut tietenkin, ilkeiltä asioilta. Ratsasta kanssani kuutamoon. Nukkumaan pienen linnun untuvalle, heräämään aamukasteeseen. Elämään ilon sateeseen, välkkyviin huoneisiin. Pistä minut tauluun ja ihaile, häkkiin, ruoki vain tyytyväisyydellä.