Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Hän hohtaa vaikka ei sitä tiedäkään
Uutta voimaa herättää ihmisten elämään
Hän hymyilee kuin aurinko säteilee
Kun hän itkee, tähdet putoilee

Jokaisesta naurunhelähdyksestä
Voisi kirjoittaa tuhat tarinaa
Jokaisesta tuskan hetkestä
Ikuisesti häntä lohduttaa

Niityn pieni keiju taas kimaltaa
Hän nousee ilmaan ja saa
metsän suhisemaan
kaislat kuiskuttamaan
aallot rantaan kiiruhtamaan
Epätoivoiset taas elämään,
uudestaan uskomaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti